Uutisia

7. helmi, 2021

Vuosi alkoi edelleen koronan merkeissä. Mihinkäs se nyt olisi äkikseltään hävinnyt, lähinnä vaan tuntuu kiihtyvän. Kotona siis ollaan ja ihmetellään. Joulukuussa käytiin astutusreissussa Pellossa. Normaalisti käydään nartun kanssa uroksen luona, mutta tällä kertaa käytiin uroksen kanssa nartun luona. Kiitos Katri Maunon lainaamisesta reissuseuraksi <3 Ja kyllähän se siltä näyttää, että Rina kantavana olisi. Nyt odotellaan vielä viikon verran, että pennut muhii massussa ja sitten saavat syntyä. Pennut syntyvät Pellossa Johannan ja kotiväen luona josta siirtyvät sitten 7 viikkoisina vasta tänne etelään. 

Emma heeleri valioitui viime vuoden puolella Suomen muotovalioksi sekä Latvian ja Liettuan muotovalioksi. Onnittelut kotiväelle <3

4 viikkoa sitten syntyi meillä (kennel Sinkon omistamat pennut) Hetalle Suomen ensimmäiset Tenterfieldin pennut. 3 tyttöä ja 1 poika. Yksi tytöistä oli valitettavasti niin ennenaikainen ja pieni, vain 42 g, ettei se selvinnyt. Pikku-Jaska ja tytöt ovat kyllä kasvaneet kovin ja sinnikkäitä pikkuisia (Jaska vähän enemmän isompi kun pieni :D )

Vuoden vaihteessa saatiin vihdoin ulkotarhatkin valmiiksi. Pati pääsee päivisinkin ulkoilemaan oman mielensä mukaisesti ja sisätiloihin silloin kun haluaa. Poika selvästi nauttii kun saa olla ja mennä miten haluaa ulos ja sisään. Näkee ohikulkijat ja voi tervehtiä jo heti portilta kotiin tulijat. Pikkukoirat ja Tuukka ei vielä voi työpäiviä olla ulkona, kun verkkokate puuttuu tarhojen yltä. Maakotkat ja merkikotkat on sen verran isoja, että vievät tuommoset alle 10 kg koirat hetkessä tarhasta. Samoin ilveksiä on täällä niin paljon, että en uskalla pihalle jättää vahtimatta. Ilves tosin on aika arka eläin, joten se pienempi paha, mutta maakotkia tässä on näkynyt ja niiden pesä on tuossa aika lähellä metsässä, ja olenpa nähnyt niiden nostavan supin puun oksalle, joten vahvoja ovat ja valtavan kokoisia lintuja, joten säästän koirani niiden nokasta ja kynsistä :) Sudet on vielä pihalta pois pysyneet, vaikka niitäkin tuossa kulkee muutaman sadan metrin päästä. Mutta tuohan tuo verkkokate siihenkin turvaa. 

Terveystarkeissa on käyty muutaman koiran kanssa.

Tenterfildinterrieri Vanttu kävi silmä- ja polvi tarkeissa ja sydänkuuntelussa.
Silmissä oli PPM vasemmassa silmässä (sikiöaikainen verisuonijäänne, ei meritystä jalostuskäytössä, kunhan toinen osapuoli on terve), polvet on 1/1 (se on toki harmillista, mutta eläinlääkärin mielestä jumppaamalla voivat vielä vahvistua. Ei estettä jalostuskäytölle, toki rotukin on niin pieni Suomessa, että meillä ei ole varaa poistaa 1/1 polvisia pois jalostuskäytöstä tässä vaiheessa). Sydänkuuntelu oli puhdas, ei sivuääntä. 

Enkuista käyneet seuraavat tarkeissa:
Milo silmät terveet, polvet 0/0. Kiitos Juuli, kun käytit Milon tarkeissa <3
Sara silmät ja sydän kunnossa, polvet 0/0. 
Mimmi silmät ja sydän kunnossa, polvet 0/0. Kiitos Pia kun toit Mimmin tarkeille <3
Eilenah silmät ok, polvet 0/0. Kiitos Tuija <3
Kirva silmät ok, polvet 0/0. Kiitos Tuija <3

Nyt helmikun paukkupakkasilla odotellaan kevään saapumista ja juoksujen alkua. Tenttuvauvoja suunnitteilla keväälle/kesälle, enkkuvauvoja tulossa myös, heeleitä kesälle/syksylle. 

Pysykää kaikki terveinä ja nauttikaa kotoilusta ja ulkoilusta

P.S. Kukkis lähettää hampaiset pusut teille kaikille <3

 

29. marras, 2020

Kesä ja syksy on ollut synkkä ja omalla tavallaan pitkä, mutta toisaalta mennyt myös nopeasti. Ehkä johtuen siitä, että olen ollut kuin sumussa koko syksyn kaiken kiireen ja murheen keskellä. 

Edellisen postauksen Elviiran pentueesta pikkuinen Seita tyttö oli sairas. Sillä oli vesipää ja jotakin muutakin neurologista sieltä löytyi avauksessa. Surullisin mielin jouduin ilmoittamaan Seitalle suunniteltuun kotiin, että Seita ei valitettavasti pääse Sagan mukana muuttamaan kotiin vaan siirtyy vihreille nummille. Avauksessa todettiin tosiaan vesipää ja jotain muutakin nefrologista ongelmaa. Perhe jäi odottamaan toista narttua Sagan kaveriksi ja kuukauden kuluttua tulikin tieto, että eräs perhe joutuu luopumaan 5 kk ikäisestä pennusta valitettavien yhteensattumien vuoksi ja koska Unna oli aivan mahdottoman sosiaalinen ja hieno pikkuneiti, soitin samantien heille, että "....että mahtaisiko teitä kiinnostaa....nyt olisi tällainen ja ajattelin, että tämä sopisi teille erinomaisesti..." ja Unnahan muutti heille ja on aivan täydellinen Sagan kaverina. Siellä tytöt viilettävät täydellisenä parivaljakkona :) 

Muutamassa näyttelyssäkin ehditiin käydä. Pori, Luumäki, Terrieri, PikkuMusta, Sastamala ja Hyvinkää ja yksi ulkomaan näyttely Liettuassa...Siinä ne sitten olikin muutamat ulkonäyttelyt maskin kera, kunnes säännökset taas sulkivat kaikki näyttelyt ja sisänäyttelyt jäivät pitämättä kokonaan. Sara ja Mimmi pärjäsi näyttelyissä hienosti ja Emmasta tuli Liettuan valio! Valioituen samalla Latviaan ja Suomeen.  

Bea loikki iloisena veteraanina nauttien täysin mitoin näyttelyistä <3 Mummo senkun nuortuu silmissä. Hällä lihakset senkun kasvaa, koska tapana on koikkua keittiön portin päällä ihan apinana "ihan vaan koska mä voin!" ja toki jossain kohtaa on sitten riekkunut niin hyvin, että on törmännyt etuhampaansa johonkin ja katkaissut sen. Eli eläinlääkäri reissuahan se pukkasi (jossian kohtaa tuntui, että käytiin joka viikko eläinlääkärissä...kiitos taas VakkaVet Uki! totesinkin jossain kohtaa, että jokohan saisin sen sarjakortin heille).

Ja koska eläinlääkärissä alettiin käydä, niin sitä sitten myös jatkettiin. Eli Jamppa alkoi sairastamaan. Eturauhanen alkoi vaivata ja myös painoa alkoi kerääntyä dietti ruuasta huolimatta. Ärtyisyys lisääntyi. Joten taas VakkeVetiin. Todettiin sitten verikokeissa kilpirauhasen vajaatoiminta, ultrassa eturauhanen suurentuneeksi. Selkäkin oli jumissa jälleen. Molempiin lääkitys ja kipulääkitys. 

Heeleripennut syntyivät 3.9.2020 ja enkku pennut 7.9.2020, niitä vipelsi yhtensä 11 kpl, nopeasti selvisi, että heelereissä oli kaksi huonosti voivaa neurologista pentua joiden eloonjäänti oli täysin epävarmaa (heidän tarinaansa palaan sitten myöhemmin <3)

Samana päivänä 7.9.2020 kun enkkupentue syntyi soitti Ystäväni aivan järkyttyneenä, että he olivat pikkuisen Lili enkun kanssa matkalla eläinklinikalle kun Lilillä oli kennelyskän oireita ja klinikan pihalla Lili ei enää hengittänyt. Lili oli meidän yhteinen enkkulapsi, 9 kk. Siitä alkoi yhteinen matka viikkojen odotteluineen, epäteitoisuuksineen....matka helvettiin. 

Mulla itsellä oli edellisessä enkku pentueessa heinäkuussa yksi pentu jonka jouduin laittamaan avaukseen vesipää epäilynä ja olin juuri selvittänyt kaiken mitä avausta varten täytyy tietää, joten kaikki oli tuttua. Niinpä miä pentujen synnytyksen lomassa laitoin ohjeita Ystävälleni miten toimia. Jalostustoimikunnalle viestiä. Sen jälkeen kaikille saman pentueen kasvatinomistajille viestiä, että Lilille kävi näin. Jo seuraavana päivänä kun Lilin pieni ruumis meni Ruokavirastoon, soitti patologi alustavan diangoosin, joka oli DCM. Epäilyhän meillä oli jo heti alkuun, että sairaus on tätä samaa, koska mulla oli jo keväällä yhdessä pentueessa kaksi pentua jotka menehtyivät DCM:ään ja tätä eläinlääkärikin oli epäillyt.

Alkoi massiivinen sukutaulujen tutkiminen. miettiminen mitkä suvut saattaisi olla ne joissa on riski. Monta sukua joiden pentueihin suositus testaukseen tai koska testiä ei meidän rodulle ole, niin suositus tehdä sydän ultra. Lilin sisarukset ensimmäisenä. Ja sieltä niitä ikäviä uutisia tulikin roimasti lisää. Lilin molemmat veljet olivat sairaita :( Heille aloitettiin lääkitys samantien. Toivottavasti vointi pysyy hyvänä sillä (mitään tietoa ja takeita ei ole, koko sairaus on arvaamaton, ennustetta ei ole). Kaksi muuta siskoa olivat terveet (toistaiksi, tilannehan on vain tämänhetkinen, tulevasta ei pystytä sanomaan mitään). 

Kasvatinomistajat ovat kaikki ottaneet tämän aivan todella upeasti. Itseä harmittaa hirvittävästi sairaiden pentujen omistajien puolesta.

6 viikkoa odotettiin avaustulosta, joka vihdoin saapui ja todensi sen saman mitä alustavassakin oli Patologi jo epäillyt eli DCM. 

Pentujen ollessa 4 viikkoisia Jamppa sairastui. Eräänä sunnuntai aamuna istuin tässä samaisella koneella, samalla tavalla kuin tänäkin aamuna lukemassa iltalehteä netistä ja juoden aamukahvia, kun Jamppa oli hyppäämässä vieressäni olevalle sohvalle. Näin kun se hyppäsi....tai yritti hypätä, toinen takajalka petti alta, yritti uudelleen, valui oudon näköisesti lattialle, katsoi hölmön näköisenä takapäätään, että mitä tapahtui, ääntäkään ei päästänyt, siinä vaiheessa tajusin ite mitä tapahtui, oikea takajalka oli halvaantunut. Nappasin koiran kainaloon ja lähdin etsimään koiran kainalossa kellarista tyhjää häkkiä (sisällä ei tietystikään yhtään häkkiä, ketään muuta ei kotona, joka olisi voinut auttaa, paniikissa tajusin sen verran, että koira on saatava liikkumattomaksi ettei käy pahemmin. Paniikki soitto ystävälle, jonka mies lähti tuomaan vahvoja koiran kipulääkkeitä Turusta, kun kotona ei yhtään. Toinen soitto Aistiin, josta ohjeet täyshäkkilepoon.

Seuraavana aamuna soitin meidän ihanalle kunnaneläinlääkärille kipulääkkeen annostusta ja sen jälkeen tilasin aikaa katetrointiin, kun 10 aikaan näytti, ettei vieläkään pissa ole tullut (ollut jo yli 13 tuntia pissaamatta). VakkaVet Uusikaupunki otti meidät klo 12 vastaan. Siellä katetroitiin toista desiä pissaa ja Jampankin olo helpotti huomattavasti. Syvätunto oli takajaloissa tallella ja hieman toivoa parantumiseen. 

Siitä eteenpäin mentiin kaksi viikkoa 24/7 täysin Jampan ehdoilla, päivä kerrallaan, kipujen mukaan. Ulos sitä ei voinut viedä yhtään, kun liikuttaa ei saanut. Työnantaja jousti loistavasti ja sain tehdä puolet viikosta etänä töitä kotona ja poika kävi juottamassa ja antamassa lääkkeet päivällä silloin kun oli pakko työpaikalle mennä. 

Toisen viikon alussa alkoi toipumista jo tapahtua, kipuja ei ollut ja kipulääkettä voitiin vähentää, alkoi itse jo liikkua ulos häkistä (takapää ei edelleenkään toiminut, vaan liikkui itse etupään varassa). Häntä liikkui välillä, välillä toinen takajalka. Pieniä edistysaskelia.

Toisen viikon puolivälissä tuli iso takapakki. Virtsarakon ja suoliston hermotus alkoi mennä. Uloste ja virtsa tuli alle eikä enää pystynyt itse toimintoja hallitsemaan. Suihkussa jouduttiin käymään joka päivä useita kertoja. Jamppa itse oli kovin kontaktihakuinen ja auttoi päivittäisissä toimissa, meni mielellään itse suihkuun (liikkui itse häkistä ulos ja sisään). Mutta koska virtsa ja uloste tulivat hallitsemattomasti, alkoi alustan pitäminen siistinä olemaan todella vaikeaa ja iho palaa rikki ulosteen ja virtsan vaikutuksesta.

Tässä kohtaa meillä meni 2,5 tuntia päivässä pelkkiin hoitotoimenpiteisiin, lisäksi pestiin 3 koneellista pelkästään Jampan pyykkiä päivässä, 1 jätesäkillinen tuli roskaa 2 päivässä. Nenässä haisi kaiken aikaa virtsa ja uloste. Yöllä heräsin useamman kerran kääntämään Jamppaa ja juottamaan sitä. Alussa myös antamaan kipulääkettä. Lisäksi hoidettiin 11 pentua, 2 emäkoiraa, 6 omaa koiraa, itsemme ja työt. Ja toki kaikki kotihommat, pentujen pyykit, syöttämiset, ym.  Niin ja yksi rakennusprojekti oli menossa samaan aikaan. Ja toki kokoajan takaraivossa painoi vielä tämä DCM mikä mietitytti kaiken aikaa.

Torstai aamuna 15.10. nostin kädet pystyyn. Soitin miehelle, että tää ei voi jatkua näin. Sen jälkeen soitin eläinlääkäriin ja varasin seuraavaksi iltapäiväksi ajan. Pieni toivon kipinä oli vielä takaraivossa, että jos siellä nyt vielä löytyisi jotain oikein isoa refleksiä jaloista, niin ehkä....muuten ei.  

Perjantain itkin ja tein töitä kotona, välillä silittelin Jamppaa työn lomassa ja juttelin sille. Päivä oli todella rankka. Mies oli päässyt töistä Helsingistä ja lähtenyt ajamaan niin, että ehtisi mukaan eläinlääkäriin, poika tuli mun mukaan viemään Jamppaa että saadaan kannettua häkissä klinikalle. Ehdittiin kaikki sopivasti samaan aikaan. Hermotuntoa oli edelleen tallella jaloissa, mutta koska edistystä ei ollut tapahtunut, niin päädyttiin siihen, että Jamppa pääsee kivuistaan ja liitämään vapaana kuin taivaan lintu vihreille niityille ja rantahiekalle <3 Jamppa nukkui pois 16.10.2020 mun sylissä leväten.

Sain syliini palan taivasta,
nyt tiedän mitä kaivata...
Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton,
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.
Vaikeni hiljaa ääni tassujen
ei juokse Jamppa vastaan
enää haukkuen.

19.1.2012-16.10.2020
Yurrugar Secret Agent
 
 
Syttyi taivaalle uusi tähti,
koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, kipua, surua ole ei,
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua ajattelen.
 
27.12.2019 - 07.09.2020
Flame Ear's Rose de Jour de Valentine 
 
22. kesä, 2020

Kevät meni koronan varjossa, mutta vaikkei näyttelyihin päästy, niin pentulaatikossa on kyllä tuhinaa ollut ja uusiakin pentueita on saatu ja toivottavasti tulollaankin. 

Peppi astutettiin maaliskuun lopulla. Uros jota oli tarkoitus käyttää oli hieman epävarmuutta siitä, että onko sillä siittiöitä ja otettiin varman päälle ja käytettiin keinosiemennystä jossa todettiinkin sitten, että uros tosiaan täytyy vaihtaa, koska uros on steriili tällä hetkellä, keinosiemennettiin sitten toisella uroksella. Mutta jotta homma olisi ollut mahdollisimman hankala, niin kaikkihan meni todellakin pieleen asiassa....

...proget otettiin keskiviikkona Pet-Vetissä, jossa olikin sitten oma progelaite rikki ja Koronan takia varaosan saanti saksasta kesti ja korjaajankin tulosta oltiin epävarmoja, ovella kolkutti Uudenmaan sulku joka oli alkamassa seuraavana päivänä, joten joutuivat lähettämään veret muualle testattavaksi. Soittivat sitten torstaina klo 14 aikaan ja ilmoittivat, että tänään olisi hyvä hetki astuttaa. Tarkoitus oli hoitaa siemennys Pet-Vetissä, mutta heidän siementävä eläinlääkäri oli sairastunut, joten eipä muuta kun etsimään äkkiä uutta paikkaa mihin lähteä. Vaihtoehdot oli joko Helsinki tai Tampere. Tampere voitti, koska Uudenkaupungin sulku tulossa, Tampereelle lyhyempi matka. Soitto siis sinne ja saatiin onneksi aika klo 18.40. Ei muuta kun Ystävä ja urokset sekä Peppi kyytiin ja hirmusta haipakkaan Tampereelle, aikaakin oli ruhtinaalliset 15 minuuttia ylimääräistä aikatauluun laskettu. Tosiaan uros jota oli ajateltu oli steriili, toinen uros toimi sitten kyllä täydellisesti, siittiöitä oli huimat määrät ja yli 85% liikkuvia. 

Peppi vaan valitettavasti jäi tyhjäksi. Kaikki klassiset tiineyden merkit ja vähän mahakin kasvoi, mutta vain valeraskauden sitten kehitti eli ei pikkuisia enkku vauvoja nyt sitten tullut. 

Elviira kuitenkin astutettiin ja pentujakin syntyi viisi. Tokikin synnytys ajoittui sitten juuri siihen saumaan, kun mun oli pakko olla hakemassa Saraa kotiin Ilomantsista, josta sen ostin takaisin, ja auttamassa mun vanhempia polttopuuhommissa. No mun mies on sen verran monen pentueen synnytyksissä ollut mukana, että hoiti hommat jo ihan mallikkaasti itsekin. Miä roikuin puhelimen ääressä takapäivystäjänä. Ja tokihan se synnytys piti ajoittaa keskiyölle. Ensimmäinen syntyi 01.00 ja viiminen 3.15. Tosin sen jälkeen oli tullut vielä bonuspentu. Joten saldo oli 3 poikaa ja 2 tyttöä. Ja ihan hirmusen vilkkaita ipanoita ovat olleet heti syntymästä asti. 

Tinka heelerin juoksua odoteltu toukokusta asti alkavaksi, nyt sitten 16.6. vihdoin aloitti. Ehkäpä meillä tänä kesänä on pieniä heeleri vauvojakin ;) 

Pinjan juoksua vielä odotellaan, sitten on tämän kesän pentueet täynnä. Loppu vuosi pyhitetään näyttelyille, elokuussa aloitetaan Porin näyttelystä (häkit on jo pesty ja koirat ilmotettu! Uusi jakkukin ostettu!! :D)

Kevään korona on vaikuttanut pentujen kysyntään, koska tuntuu, että vaikka enkkujen suosio on kasvanut tasaiseen tahtiin jo muutaman vuoden ja jonoa on varauksissa ollut jo pitkään, niin nyt on kysyntä räjähtänyt käsiin. Samoin heelereissä. En ole ehtinyt edes mainostaa että pentuja on suunnitteilla, kotisivuilla oli maininta että EHKÄ tulossa tänä kesänä, niin vain tämä aiheutti tulvan sähköpostiin. Ja edes juoksu ei ollut alkanut vielä. 

Ihmiset ovat todella malttamattomia. Valitettavasti vaan 5 pennustakaan ei voi 50 ihmiselle jakaa ja mullakin on se periaate, että ne joilla on multa jo ennestään koira ja haluavat toisen, niin niille menee ensin (he menee varauslistalla aina jonon ohitse). Samoin sijoituskoirat (yleensä narttu). Sen jälkeen sitten muut. Ja jokaiselle koiralle katson sopivan kodin sen mukaan millainen pentu on. 

Ihanaa aurinkoista kesää kaikille!

 

2. huhti, 2020

Kaikki koiranäyttelyt peruttin 31.5.2020 saakka. Mikä shokki, kun oli itse mielen virkistykseksi ilmonnut noin 10 koiraa joka kuukausi johonkin näyttelyyn ja ulkomaan näyttelyitäkin sovittuna jo useampi....ensin sitä ajatteli, että ylireagointia, että kyllä ne vielä varmasti voidaan järjestää. Sitten peruttiin yleisötapahtumat, kokoukset, suljettiin koulut ja siirrettiin lapset etäopetukseen kotiin, päiväkodeissa suositeltiin pitämään lapset kotona. Lapin hiihtokeskukset suljettiin.  Pienet liikkeet menivät kiinni, baarit, ravintolat ja kahvilat suljettiin, Uusimaa suljettiin. Pikkuhiljaa koko Suomi on vaipunut hiljaiseloon. Ihmiset tekevät etätöitä kotona (kaikki ne joilla siihen on mahdollisuus). Ne ketkä ovat kriittisissä töissä (sairaalat, poliisi, vartijat, kaupat, palolaitos ym. yhteiskuntaa ylläpitävät toimet) käyvät töissä....kuten minäkin tällä hetkellä. Lopun aikaa ollaan kotona. Ei tavata ketään. Ei mennä mihinkään. Sosiaalinen elämä on vain somen ja puhelimen varassa. Kaupassa ja apteekissa on pakko käydä välillä (ja nyt kyllä ajattelin hiukset käydä leikkauttamassa, koska silmät peittyy kohta niin, ettei eteenpäin näe), mutta kakki muu ulkoilua lukuunottamatta on melkeinpä kiellettyjen listalla. Ihmiset panikoivat, hamstraavat wc paperia, ruokaa, käsidesiä. Nillittävät facepalstoilla koiranäyttelymaksuista joita ei makseta täysimääräisenä takaisin, osa näyttelyistä kuitenkin on onneksi siirretty syksylle. Jos erehdyt sanomaan, että olet harmissasi kun et päässyt kyseiseen näyttelyyn tai että rahat meni, niin olet itsekeskeinen paskiainen, koska pitää ajatella muista ihmisiä. Kyllä muakin harmittaa, mun ainoa henkireikäni millä sai pään nollattua työn paineista on viety, ainoa missä ehti tavata ystäviä. Mutta en mä tähän kuole, pää pysyy kasassa jollain muulla keinolla sitten. Elämää on ehkä syksylläkin tai ensi vuonna jos tämä tilane jatkuu loppuvuoden....sikäli kun siis itse selviän koronasta hengissä (jos sen saan). Tällaista on Suomessa 2020. 

Mutta, elämä koirien kanssa jatkuu. Pentuja syntyy jo astutetuille nartuille, uusia astutetaan.  Meilläkin on nyt 3 viikon ikäiset enkkupennut ja toivottavasti uudet tulossa 2 kk kuluttua <3

Englanninkääpiöterrieriyhdistyksen vuosikokous peruttiin Koronan takia, Vuoden PikkuMusta tulokset kuitenkin julkistettiin. Bea (Flame Ear's Beatrix) voitti Veteraaniluokan!!! <3

Odotamme positiivisin mielin kesää ja Korona pandemian laantumista, josko kuitenkin pääsisimme vielä tänä kesänä johonkin näyttelyyn! Aurinkoista ja kaunista kevään jatkoa, pitäkää huolta toisistanne ja pysykää terveinä! 

 

7. maalis, 2020

Melkein jo vuosi vierähtänyt edellisestä blogitekstistä. Vuosi on ollut aika ylä- ja alamäkeä, iloja ja suruja, kiirettä ja vähän liiankin kiirettä. On ollut sairastumisia niin itsellä ja perheellä kuin kasvateilla ja omilla koirilla. 

Kesä meni kierrellessä näyttelyitä ja tuloksiakin tuli, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ulkomaan näyttelyissä käytiin viime vuonna taas pitkästä aikaa useammassa. Liettuassa, Latviassa, Virossa muutaman kerran, Ruotsissa ja Tanskassa. Valioitakin tuli useampia. 

Elokuussa tuotiin Australiasta toinen erä Tenterfieldin terrierejä, Pinni (skalawag Shes A Pinup Girl), joka omistetaan Sarin kanssa puoliksi ja asustelee Sarin luona Jyväskylän huudeilla, samassa satsissa tuli Vanttu (Triagen Le Fantome Delopera), joka omistetaan Merjan kanssa puoliksi ja asustelee tällä hetkellä mun luona. Vanttu on kun pieni valkoinen pesukarhu :D Samassa satsissa tuli kaksi muuta urosta ja yksi narttu. Tällä hetkellä Suomessa on tenttuja 8 kpl. 

Terrieri erikoisnäyttelyssä elokuussa oli hienosti huomioitu nämä erikoisemmat ja harvinaisemmat rodut ja heille oli järjestetty esittely. 

Bea täytti 8 vuotta ja pääsi veteraaneihin heinäkuussa. Sen jälkeen mummokoira onkin päässyt näyttelyihin ahkerasti ja hän on nauttinut täysin siemauksin <3 meno senkun muuttuu villimmäksi ja pomput parantuu :D

Jamppa sensijaan oli kesällä todella kipeä. Selkä kipeytyi erittäin pahasti, olin jo aivan varma, että viimeiset hetket koittaa. Selkä kuvattiin ja tutkittiin muutenkin, siellä on nikamissa tiivistymiä, mutta ei mitään selkeää joka kipeytymisen selittää. Käytiin kahteen kertaan Helsingissä osteopaatilla ja auottiin kaikki jumit mitä koiran kropasta löytyi. Vointi parani selkeästi. Sen jälkeen ollaan käyty keraan kuukaudessa hierojalla (Bea sekä Jamppa). Tällä hetkellä täytyy tosin myöntää, että talvisäät eivät Jampalle sovi vaikka joka kerta back on track päälle puetaan kun ulos menään, niin kostea ja kylmä sekä viima on täyttä mykkyä Jampan kropalle. Nyt on näyttelyt taas tauolla hetken, ennenkun tulee kesä ja lämpimät kelit ja saadaan selkä kuntoon. Sitten käydään vaan lyhyitten matkojen näyttelyt ettei tarvitse pitkiä matkoja autossa olla. 

Tanskan ja Ruotsin näyttelyt meni aivan nappiin, Ruotsissa oli hirveä määrä Tenttuja ilmotettuna ja oli todella mielenkiintoista nähdä millaisia heidän koiransa ovat. Siellä kun tätä rotua on kasvatettu jo monta vuotta. Mutta ei Suomalaisten tentut kyllä yhtään hävenneet ruotsalaisille, avoimmuudessa ja sosiaalisuudessa jopa voitettiin :) 

Loppuvuodesta sekä tämän vuoden alusta tuli ikäviä uutisia useammankin kerran. Lokakuussa kuoli kaksi kasvattia, toinen vatsataudin aiheuttamaan kuivumiseen, toinen dilatoivaan kardiomyopatiaan (DCM) aivan yllättäen molemmat. Molemmat vielä saman viikon aikana. Tammikuussa kuoli yksi kasvateista vatsatautiin/vierasesineeseen (diagnoosi on vielä epäselvä) ja nyt maaliskuun alussa toinen kasvatti dilatoivaan kardiomyopatiaan (DCM). Osanotot heidän perheilleen <3

Nyt on näiden DCMään kuolleiden koirien loput sisarukset menossa sydänultraan ensi viikolla, jotta nähdään mikä heidän kohtalonsa on. Jalostustoimikunnan kanssa on asiaa pohdittu jo ensimmäisen kerran marraskuussa ja pohditaan vielä lisää kunhan saadaan enemmän tietoa asiasta. Nyt vaan pidetään sormet ja varpaat ristissä, että loput olisivat terveet.

Vuoden 2019 tilastoista sen verran, että Flame Ear's kasvatit ovat käyneet
Terveystutkimuksissa kävi enkuista 18 kpl ja heelereistä 9 kpl 
Enkkujen kasvattajaryhmä esitettiin 9 kertaa
Enkuista 21 yksilöä kävi kotimaan näyttelyissä ja heelereistä 4 yksilöä
Enkkuja on käynyt ulkomaan näyttelyssä 25 näyttelyssä ja heelereistä 2 näyttelyssä
Enkuilla kotimaan näyttelykäyntejä 66 kpl ja heelereillä 14 kpl
Enkuilla virallisia titteleitä 9 kpl, epävirallisia 2 kpl

Tuhannet kiitokset kaikille kasvattien omistajille ja haltijoille, olette tämän kennelin kantava voima!! <3

Kohti uusia tuulia ja uutta vuotta 2020, nähdään kehien laidalla ja terveystarkeissa, tapahtumissa ja kaikessa muussa mitä keksitään. Tulkaa käymään, olkaa yhteyksissä, nähdään <3