Progressive Rod Cone Degeneration (PRCD) - PRA = ETENEVÄ VERKKOKALVON SURKASTUMA

PRA aiheuttaa silmän verkkokalvon aistinsolujen tuhoutumista, mikä johtaa koiran asteittaiseen sokeutumiseen. Taudin kehittyminen riippuu rodusta ja yksilöstä. PRA periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin kantajan riski sairastua on hyvin pieni, mutta se voi siirtää geenin jälkeläisilleen. Molemmilta vanhemmilta virheellisen geenin saanut koira sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä PRA:han.

 

Congenital Hypothyroidism With Goiter (chg) in Dogs (Kilpirauhasen vajaatoiminta)

Kilpirauhasen vajaatoiminnan taustalla on tavallisimmin immunologinen kilpirauhasen tulehdusreaktio, lymfosytaarinen tyreoidiitti. Kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuunisairaus, jolla on geneettistä taustaa. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa poteva koira on tyypillisesti kooltaan keskikokoinen tai suuri ja iältään keski-ikäinen (4-11 -vuotias). Kliiniset oireet kehittyvät, kun noin 75 % kilpirauhaskudoksesta on tuhoutunut, joten sairaus on voinut olla olemassa kuukausia tai vuosia ennen oireiden puhkeamista. Riskirotujen yksilöt voivat sairastua muita nuorempina, mutta vajaatoiminta on harvinainen alle kahden vuoden ikäisillä koirilla.

Kilpirauhashormonia tarvitaan kaikkialla elimistössä aineenvaihdunnan ylläpitämiseen. Siksi vajaatoiminnan oireet ovat moninaiset. Aineenvaihdunnan hidastumiseen liittyvät oireet, kuten uneliaisuus, lihavuus ja liikunnan siedon aleneminen, ovat yleisimmät. Lähes yhtä paljon esiintyy iho-oireita, kuten karvapeitteen ohenemista, kaljuutta ja huonokuntoisuutta sekä ihon tummumista, seborreaa ja pinnallisia ihotulehduksia. Edellä mainittuja harvemmin esiintyy hermostollisia, silmiin, sydämen toimintaan, käyttäytymiseen, lisääntymiseen tai ruuansulatuskanavan toimintaan liittyviä oireita.

Kilpirauhasen toiminnan mittaamiseen on käytössä useita eri testejä, joista tavallisimmin käytetään T4 ja TSH määrityksiä. Jos tulos on ristiriitainen, uusintatutkimus suoritetaan 4-8 viikon kuluttua tai määritetään vapaa-T4 pitoisuus. Lymfosytäärista tyreoidiittia epäiltäessä voidaan mitata tyreoglobuliinivasta-aineiden määrä (TGA). Negatiivinen tulos ei kuitenkaan sulje pois autoimmuunityypin sairautta. Hoitona käytetään elinikäistä levotyroksiinikorvaushoitoa.

Sinisen koiran syndrooma CDA

Follikuulaari dysplasia -nimellä kutsutaan muutamia todennäköisesti erilaisia ihosairauksia, joissa turkin kunto muuttuu ja ihonäytteissä nähdään samankaltaisia muutoksia. Colour dilution alopecia (CDA) on follikulaarisen dysplasian muoto, jota esiintyy esim sinisillä brasilianterriereillä. Sairaudesta käytetään myös nimitystä sinisen koiran syndrooma. Ongelma on tuttu myös muissa roduissa, joissa esiintyy laimennusvärejä (sininen ja isabella). Kaikki siniset koirat eivät sairastu, mutta sairauden yleisyyttä roduilla ei tiedetä. Sairauden periytymismekanismia ei vielä tunneta, mutta ilmeisesti se liittyy läheisesti värin laimennustekijään. Sairaat koirat syntyvät terveinä. Jossain vaiheessa, yleensä 2-3 vuoden ikään mennessä iho muuttuu hilseileväksi ja turkki harvenee laikuittaisesti, erityisesti selän ja kylkien alueelta. Karva on katkeilevampaa ja kuivempaa kuin normaalisti. Ihoon ilmaantuu pieniä näppylöitä sekundaarisen bakteeritulehduksen seurauksena. Vuosien kuluessa lähes kaikki karva katoaa, sillä uutta karvaa kasvaa huonosti. Pää, kaula ja jalat ovat hitaammin ja vähiten vaurioituneita. Diagnoosi varmistetaan ihobiopsialla. Erityisesti karvassa, karvafollikeleissa ja follikkelien ympäriltä löytyy tyypillisiä melaniini kasautumia. Ne ilmeisesti rikkovat karvan pinnan, karva heikkenee ja ympäröivään ihoon vapautuu toksisia aineita. CDA:aa on todettu myös muun värisillä koirilla.

Primary Lens Luxation (Primaari linssi luksatio eli PLL)

Primaarinen linssiluksaatio (PLL) on silmäsairaus, jossa silmän linssi ei ole omalla paikallaan, vaan se on sijoittunut virheellisesti esim. takakammion lasiaiseen. Tämä virheellinen sijainti aiheuttaa silmän paineen nousua. Silmänpaineen nousu johtaa sokeutumiseen vaihtelevalla aikataululla. Aluksi nousu voi olla vähäisempää ja ulospäin oireetonta, mutta linssin irtoamisvaiheessa paine voi nousta äkisti hyvin korkeaksi ja siihen liittyy voimakasta kipua

Sairaus aiheuttaa linssin eli mykiön ripustinsäikeiden katkeilemisen ja linssin irtoamisen. Sairaus on aina molemmissa silmissä, mutta alkaa usein oireilla ensin toisessa ja vasta joidenkin kuukausien kuluttua toisessa.

Silmänpainetta hallitaan paikallisin silmätippalääkityksin.

Sairauteen liittyy myös lasiaisen rappeuma, jossa hyytelömäinen lasiainen vesittyy ja alkaa liikkua normaalia enemmän. Vesittynyttä lasiaista voi liikkua silmä etukammioon, etenkin jos ripustinsäikeitä on jo katkeillut, ja tämä näkyy lasiaisjuosteena etukammiossa. Lasiaisen rappeuma voi aiheuttaa myös verkkokalvon irtauman, joka on äkillisesti sokeuttava tila.

Lasiaisen rappeumaan ei tunneta hoitoa.